Kunniakäynti aatteensa puolesta uhranneiden muistomerkillä

Vappu 2016
Palaneen kirkon rauniot taustalla. IMG_2480 IMG_2479 IMG_2472 IMG_2471 IMG_2469 torilta

Vappu 1.5.2011

Vappu 2011

DEMARIT MUISTOMERKILLÄ

 varapj. Eero Kippola vas. Elsa Haapakoski, Pekka Kaarlela, Terttu Mällinen, Kalervo Vierimaa, Arto Vänskä, Alpo Löytynoja, Pauli ja Aili Vänskä, Kalle Virtanen, Aarne Karjalainen ja Tuomo Vähäkangas Erkki O IMG_1352

Ylivieskan sosialidemokraatit kävivät vappuaamuna perinteisellä kunniakäynnillä aatteensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä kirkkomaalla. Kukkakimpun laskun jälkeen yhdistyksen varapuheenjohtaja Eero Kippola piti puheen, jossa hän analysoi käytyjä eduskuntavaaleja. Tämän jälkeen Erkki Ojakangas luki Yrjö Tossavan lähes 60 vuotta sitten muistomerkin paljastustilaisuudessa pitämän puheen.

Erkki Ojakangas  IMG_1354

   Silloisessa puheessaan Tossava sanoi, että tämä hautakivi, jonka nyt paljastamme oli tarkoitettu pysyväiseksi muistoksi tälle paikkakunnalle, niille aatteensa miehille, jotka niin monin tavoin työskentelivät jo vuosisatamme alussa vähäväkisen kansanosan, työväestön, oikeuksien ja elinehtojen puolesta sekä joutuivat uhraamaan henkensä sen edestä.

   Veljessota, olipa se milloin ja missä maassa tahansa, on kaikista sodista katkerin, onnettomin ja raain. Se tuo mukanaan esiin ihmisten alhaisimmat intohimot, se saa aikaan mitä julmimpia ja inhottavimpia tekoja. Näin tapahtui meidänkin isänmaassamme vuonna 1918, totesi Tossava muis tomerkillä vuonna 1951 pitämässään puheessa.

   Sosialidemokraattien vappu jatkui päivällä Taivaallinen Rauha-nimisessä kiinalaisravintolassa nautitulla yhteisellä vappulounaalla.

Tuomo Vähäkangas

IMG_13471      IMG_1356  IMG_1362 IMG_1370

Kunniakäynti aatteensa puolesta kaatuneitten muistomerkillä

Vappu 2012
Puheenjohtaja Antti Tokolan puhe Suomessa marssittiin työväen oikeuksien puolesta ensimmäisen kerran v. 1897. Nykyään vappua markkinoidaan koko kansan kevättapahtumana ja vapun epäpolitisoituminen onkin vähän harmi, sillä vappu on erinomainen ajankohta nostaa esille epäkohtia ja tuoda näkyville ihmisten ääntä. Onneksi me tänne tänään kokoontuneet muistamme myös vapun alkuperää ja kunnioitamme joukkovoimalla tehtyjä mielenilmaisuja ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Isomummuni serkku Kyösti Kallio sanoi vuonna 1918 pitämässään puheessa, että on heti ryhdyttävä rakentamaan Suomea, jossa "ei ole punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä". Sisällissodan jälkeisinä vuosina kansamme todella yhdistyi kansaksi, jolla oli yhteinen päämäärä. Maamme vaurastui, ja kaikille tuli mahdollisuus ilmaiseen peruskouluun ja terveydenhoitoon. Suomesta tuli esimerkillinen hyvinvointivaltio, jossa jokaisella oli mahdollisuus toteuttaa itseään ja unelmiaan varallisuudesta ja lähtökohdistaan riippumatta. 1990 – luvun laman jälkeen moni asia on muuttunut. Maamme on vauraampi kuin koskaan, mutta kuten viimeaikojen tapahtumat osoittavat, yhä useampi ihminen voi pahoin. Lukuisat perhetragediat, mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten äärimmäiset teot ja koulusurmat ovat osoittaneet, että vanhasta hyvinvointivaltiosta ei ole enää paljoa jäljellä. Puheet ja teot ovat jatkuvasti koventuneet ja kansa tuntuu jakautuvan kahtia yhä pahemmin. Keskusteluun ovat tulleet Wahlroosien toimesta jo koulujen lukukausimaksut ja eläkeläisten äänioikeuden kavennukset; kaikki se, mitä vastaan me olemme puolustaneet ihmisten välistä tasa-arvoa. Se yhtenäisyys, mistä Kyösti Kallio puhui, on katoamassa. Se yhteiskunta, jonka puolesta niin moni on tehnyt niin paljon työtä, on murenemassa. Tämäkin muistomerkki kertoo osaltaan siitä, mitä seuraa yhteiskunnasta, missä erilaisia mielipiteitä ei suvaita eikä toisia haluta ymmärtää. Yksi suurimmista esikuvistani Olof Palme sanoi, että politiikka on tahtomista. Palme tahtoi, että nimenomaan politiikka vastaa suuriin ja vaikeisiin haasteisiin ja muuttaa maailmaa. Jotta politiikka voisi vastata aikamme suuriin haasteisiin ilmastokysymyksestä talouskriisiin, myös itse politiikka pitää määritellä uudelleen. Politiikka on yhdessä päättämisen prosessi, jossa erilaiset tavoitteet ja näkemykset kanavoituvat. Siksi monet näkevät politiikan ainaisena konfliktina. Riitelyn vuoksi politiikkaa ei arvosteta. Minä uskon, että nykyinen politiikan kriisi on mahdollisuus. Se on mahdollisuus nimenomaan politiikan arvon ja kunnian palautukseen. Se on mahdollisuus palauttaa ihmisten mieliin, että politiikka on kaikkien asia. Ihmisten passiivisuus ja yleinen tietämättömyys yhteiskunnallisista asioista on aina koitunut eniten sosialidemokraattien tappioksi. Populistit ovat ottaneet ison osan perinteisestä kannatuksestamme antamalla helpompia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. SDP on onnistunut viime aikoina muuttamaan käsityksiä puolueestamme. Ihmiset suhtautuvat aikaisempaa avoimemmin ja positiivisemmin koko vasemmistoon joka puolella Eurooppaa. Vasemmistolaista politiikkaa tarvitsee entistä suurempi joukko ihmisiä. Vasemmisto tarvitsee tuekseen perinteisten työläisten, opiskelijoiden ja eläkeläisten lisäksi kasvavan joukon pätkätyöntekijöitä, pienyrittäjiä, ja palvelu- ja hoitoaloilla työskenteleviä. Kannatuksemme on jälleen nousussa ja teemme työtä pienen ihmisen puolesta. Tämän liikkeen suuruuden päivät voivat olla vielä edessäpäin. Tänä ahneuden aikana meidän on rohkeasti kyseenalaistettava vallitsevaa järjestystä, puolustettava oikeuksiamme sekä nostettava keskusteluun uusia, rakentavia avauksia. Hyvinvointivaltio voidaan säilyttää vain uudistamalla sitä ja uudistaminen tapahtuu muuttamalla yhteiskunnallisen keskustelun suuntaa ja ihmisten arvostuksia. Lähtökohtana vaatimuksille on oltava ihmisten todellinen hyvinvointi luonnon kestokyvyn puitteissa. Rahan vallan ajan lopettaminen ja ihmisten vallan ajan alku on jälleen mahdollinen. Yhdessä me pystymme siihen. Jos haluamme. Hyvää vappua.

VAIHERIKAS SOSIALIDEMOKRATIAN 110-VUOTISTAIVAL YLIVIESKASSA

HISTORIA

Ylivieskan työväentalo n. 1918–1920. Vas. Johan Kankkosen asunto- ja liiketalo.

Ylivieskan-työväentalo 1918–1920.-Vas.-Johan-Kankkosen-asunto ja-liiketalo

 

Alkanut yhteiskunnallinen ja teollinen kehitys johti 1800-luvun loppupuolella nykyaikaisen palkkatyöväestön muodostumiseen. Järjestäytymättömänä ja vailla sosiaalista turvaa se joutui työnantajien riiston kohteeksi. Maaseudun vähävaraisella väestöllä ja vuokraviljelijöillä – torppareilla – eivät asiat olleet sen paremmin. Heidän asema lainsäädännön puitteissa oli yhtä turvaton. Työväestö joutui etsimään turvaa omista järjestöistään.

Puolustamaan  vähävaraisia ihmisiä

   Ylivieskassakin työväenyhdistyksen perustamiseen olivat pääasiassa samat syyt kuin muuallakin, joskin siihen vaikutti eräs kunnallinen riitakysymys. Kyse oli nimittäin tilattoman väestön edustajan valinnasta kunnallislautakuntaan, joka toimi samalla vaivaishoitolautakuntana. Torppari Herman Kolehmainen oli toiminut pitkään lautakunnassa vähävaraisen väestönosan edustajana ja saavutta-

nut heidän suosion. Leonard Salmela valittiin vuoden 1899 kuntakokouksessa Kolehmaisen tilalle kunnallislautakuntaan. Valinnasta hankittiin valitusta kuvernöörille. Sitä ei kuitenkaan tehty, mutta yhdistyksen perustamisesta tällöin keskusteltiin. Talokas Matti Hietalan esityksestä päätettiinkin, että yhdistys perustetaan ja se ryhtyy puolustamaan vähävaraista ihmistä kunnallisella ym. aloilla. Kerrotaan, että Presidentti Kyösti Kallion isä Mikko Kalliokangas oli mukana perustamassa työ-

väenyhdistystä ja hän liittyi yhdistykseen riitakysymystä seuraavana vuonna. Jäseniä 08.01.1900 perustettuun yhdistykseen liittyi ensimmäisenä toimintavuonna jo 81 henkilöä ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Johan Tuuvanen ja sihteerinä Väinö Päivärinta.

Pois kapitalismin orjuudesta

   Yhdistyksen keskuudessa suunniteltiin sellaistakin, että hankittaisiin suuri maatila, jota yhteisesti viljellen vapautettaisiin jäsenet kapitalismin orjuudesta. Tilan hankinta kuitenkin raukesi. Yhdistys osti sitä vastoin oman talon vuonna 1906. Perusteellinen remontti talossa pidettiin jo 1913. Rakennettu juhlasali olikin pitkään maakunnan edustavin. Toiminta omassa talossa oli vilkasta näytelmätoimintaa myöten aina kansalaissotaan asti. Yhdistykseen syntyi monia alaosastojakin. Yhdistyksen jaostona pitkään toiminut urheiluseura Alku muuttui myöhemmin itsenäiseksi voimistelu- ja urheiluseura Ylivieskan Vedoksi.

Kansalaissota ja suuntariidat

   Kansalaissodan ajan oli työväentalo takavarikoituna ja yhdistyksen toiminta estettynä. Talonsa yhdistys sai jälleen haltuunsa 31.5.1919. Kansalaissodan aikana juopottelu j nurkkatanssit alkoivat jälleen rehoittamaan ja niitä vastaan yhdistys suuntasi toimintaa, heti talon haltuun saannin jälkeen. Yhdistys harrasti muun toiminnan ohella myös raittiustyötä ja tapojen sivistämistä. Kansalaissodas-

sa ammutuille järjestötovereille yhdistys pystytti kirkon luo muistomerkin, joka on seurakunnan hoidossa.

   Kansalaissodan jälkeen alkaneet puolueen suuntaristiriidat keskustelutti useaan otteeseen myös yhdistystämme, joka kuitenkin pysyi sosialidemokraattisen puolueen jäsenenä Suuntariidat häirit-

sivät yhdistyksen toimintaa 1920-luvulla. Toiminta oli kuitenkin kohtalaisen vilkasta.

Pula-aika – talo myytiin

   Toimitaloakin kunnostettiin jälleen. Tuloksena oli maakunnan edustavin työväentalo. Velat kävivät kuitenkin ylivoimaisiksi hoitaa. Kun tultiin kolmekymmentäluvun alussa alkaneeseen pula-aikaan; talo oli katkerin mielin myytävä vuonna 1931. Toiminta alkoi kuitenkin piristyä 1938. Omaa taloa kaivattiin. Eemil Märselliltä ostettiinkin

Keskipohjanmaan Konekorjaamon tontti rakennuksineen vuonna 1950 ja korjaamorakennus kunnostettiin elokuvateatteriksi, joka sai nimen; Kansan Kuvat. Television läpimurron myötä toiminta kääntyi kuitenkin tappiolliseksi ja talo vuokrattiin  Oy Alkoholiliike AB:lle vuonna 1965. Yhdistyksen kokoustoiminta siirtyi Rengas-ravintolaan ja kaupungintalolle. Vuonna 1970 talo vuokrattiin kahdelle yritykselle ja sen jälkeen kaupungille, joka puolestaan vuokrasi sen paikalliselle urheiluseurojen yhtymälle, joka alkoi jälleen harjoittaa siinä elokuvatoimintaa. Myöhemmin elokuvatoimintaa harjoitti Seurojen Kuvat nimisenä yhtymä, jossa oli mukana Työväenyhdistys ja Ylivieskan Veto. Viimeisimmät vuodet elokuvatoimintaa hoiti Ylivieskan sosialidemokraatit, kunnes toiminta lopetettiin kannattamattomana vuoden 2008 lopussa.

Demari-tupa toiminnan tyyssijaksi

   Vuonna 1950 ostettua kiinteistöämme on kunnostettu useita kertoja, Kerhotilat saatiin valmiiksi 1978, jotka saivat nimekseen; Demaritupa. Siellä onkin pidetty erilaisia tilaisuuksia runsaasti. Valmistumisvuonnakin peräti 118 eri tilaisuutta. Samana vuonna selvisi myöskin kiinteistön omistussuhteet. Lainhuudot saatiin ja niin kiinteistö siirtyi virallisesti yhdistyksemme nimiin. Toimitalon kunnostukseen on saatu vuosien varrella avustusta ja lainoja sekä tehty merkittävässä määrin talkootyötä. Elokuvatoiminnasta saaduilla siivoustuloilla voitiin hoitaa lainoja sekä pitää yhdistyksen talous kohtalaisessa kunnossa.  Elokuvatoiminnan päättymisen jälkeen on yhdistyksen velaton talous voitu pitää jokseenkin kunnossa lähinnä jäsenmaksutuotoilla ja puolueverolla. Kiinteistö jätettiin vuonna 2009 kylmilleen ja vesiputket tyhjennettiin. Eri vaihtoehtoja kiinteistön käytölle selvitetään edelleen.

Jäsenmäärässä laskua

   Sotien jälkeen jäsenmäärä yhdistyksessä alkoi kasvamaan. Niinpä johtokunta hyväksyi vuoden 1945 aikana 146 jäsentä. Vuosikymmenen lopulla jäsenmäärä olikin suurempi kuin koskaan ennen. Vuoden 1994 aikana liittyi yhdistykseen mm. toimintansa lopettaneen Raudaskylän Työväenyhdis-

tyksen jäsenet sekä vuoden 1998 aikana puolestaan Ylivieskan Sos.dem. Naiset ry:n jäsenet. Vuo-den 2001 alussa oli yhdistyksessä 133 jäsentä ja tämän vuoden alussa puolestaan 72 jäsentä.

   Jäsenistöön ja yhdistyksen toimintaan tuli 90-luvulla mukaan myös muutamia nuoria ja aktiivisia henkilöitä, jotka loivat edellytyksiä tulevien vuosien toiminnalle. Myöskin aikaisemmin naisyhdistyksen huolenpidossa ollut Nuorten Kotkien toiminta liitettiin vuoden -99 alussa yhdistyksemme siipien suojaan.

Pitkäaikaisia puheenjohtajia

   Yhdistyksen puheenjohtajina sekä muina toimihenkilöinä on toiminut monia tovereita. Pitkäaikaisin toimihenkilö on ollut Lauri Jylhä. Hän toimi yhdistyksen sihteerinä vuodesta 1938 vuoteen 1950 ja puheenjohtajana vuodesta 1950 aina vuoteen 1968 saakka. Pitkään teki työtä yhdistyksessä myös Raimo Haapakoski. Hän toimi puheenjohtajana 1973-81 ja sen jälkeen varapuheenjohtajana vuoden-91 loppuun saakka. Juhani Mällinen sai tehtäväkseen yhdistyksen johtaminen vuonna 1982. Tässä tehtävässä hän toimi sairaudestaan huolimatta aina vuoden 1993 loppuun sakka. Vuoden-94 alusta saakka puheenjohtajan tehtäviä hoiti vuoteen 2004 saakka Alpo Löytynoja. Puheenjohtajan vetäydyttyä tehtävästään alkoi varapuheenjohtaja Maija-Liisa Kitinoja hoitamaan tehtäviä, hoitaen niitä aina vuoden 2008 loppuun saakka. Vuoden 2009 alusta on Eero Kippola hoitanut yhdistyksen puheenjohtajuutta. Hän hoitaa tehtävää vuoden 2010 loppuun saakka, jonka jälkeen siirtyy varapuheenjohtajan tehtäviin. Tämän jälkeen puheenjohtajan tehtäviä alkaa hoitamaan aikaisemmin varapuheenjohtajan tehtävissä toiminut Juhani Löfbacka.

Kansanedustaja yhdistyksestä

   Kansaedustajana yhdistyksen jäsenistä on ollut Heikki Simonen. Hän tuli valituksi eduskuntaan vuoden 1939 vaaleissa ja oli yhtäjaksoisesti eduskunnan jäsenenä aina vuoden 1951 vaaleihin saakka. Kansanedustajaehdokkaana on Simosen jälkeen ollut Lauri Vierimaa, Pertti Törmä, Anna Ojakangas, Juhani Mällinen, Alpo Löytynoja ja Eero Kippola sekä tulevissa vuoden 2011 kevään eduskuntavaaleissa Antti Tokola.

   Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa kertyi Mälliselle ääniä 2879 ja neljä vuotta myöhemmin 3041. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa hänen läpimeno 2549:llä äänellä oli ”hiuskarvan varassa”. Mikäli Mällinen olisi saanut 64 ääntä enemmän, olisi edustajapaikka Arkadianmäelle toteutunut.

   Myöskin Alpo Löytynojan pääsy kansanedustajaksi on ollut molemmilla kerroilla ”vähästä kiinni”. Vuoden-95 eduskuntavaaleissa Löytynoja keräsi jo 2496 ääntä, mutta jäi kuitenkin 121:den äänen päähän tavoitteesta. Toisella yrittämällä vuoden-99 vaaleissa  kertyi ääniä peräti 3779, mutta kansanedustajan paikka jäi saamatta. Tähän vaikutti suurelta osin sosialidemokraattien kärsimä vaalitappio ja yhden edustajapaikan menetys myös Oulun vaalipiirissä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa uskottiin Löytynojan edellisissä vaaleissa saavuttaman ensimmäisen varapaikan muuttuvan varsinaiseksi kansanedustajan paikaksi vaalien tuloslistalla. Tavoitteeseen pääsyä arvioitiin edesauttavan myös hänen valintansa vuonna 1999 puoluevaltuuston jäseneksi ja piirin puheenjohtajaksi. Toisin kuitenkin kävi. Ahkerasta vaalityöstä huolimatta Löytynojan saama äänimäärä 3059 ei riittänyt kansanedustajapaikkaan. Pettymys oli suuri niin itse ehdokkaalla kuin hänen tukiryhmälläänkin.

  Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin lupautui ehdokkaaksi Eero Kippola, joka keräsikin muhkean äänimäärän 3382. Sosialidemokraattien saama äänimäärä laski Oulun läänissä edellisiin vaaleihin verrattuna, jolloin ei saatu kolmatta edustajaa eduskuntaan. Ylivieskassa saimme parhaan tuloksen Oulun läänissä, josta voimme kiittää aktiivista ehdokasta ja paikallisia toimijoita – äänestäjiä unohtamatta.  Vuoden 2011 kevään eduskuntavaaleista odotamme mielenkiintoisia. Onhan yhdistyksemme jäsen Antti Tokola nuoresta iästään huolimatta jo tässä vaiheessa varsin varteenotettava ehdokas alueellamme.

   Yhdistyksestämme on ollut kaksi kertaa Juhani Mällinen myös presidentin valitsijamiehenä. Mällinen keräsi jo ensimmäisellä kerralla vuoden 1982 valitsijamiesvaaleissa 2526 ääntä, jonka myötä hän pääsi valitsemaan Mauno Koivistoa Tasavallan Presidentiksi. Kuusi vuotta myöhemmin oli Mällinen saamansa 3442:den äänen turvin jälleen valitsemassa Koivistoa presidentiksi toiselle kaudelle.

Kannatus vaihdellut – kasvanutkin

   Jo ensimmäisissä kunnallisvaaleissa saivat sosialidemokraatit 335 ääntä ja viisi valtuutettua. Pienimmillään on valtuutettujen määrä ollut vuoden 1936 vaalien perusteella, jolloin valtuutetuksi tuli vain yksi sosialidemokraatti – Aukusti Kunelius – toimien valtuutettuna kaikkiaan yli 30 vuotta. Myös Anna Ojakankaalla oli yli 30-vuotinen valtuustoura. Se alkoi kauppalanvaltuustosta vuonna 1969 ja päättyi kaupunginvaltuutettuna vuonna 2000. Muita pitkään valtuustotyöskentelyssä mukana olleita ovat: Lauri Vierimaa, Juho Vierimaa, Heino Häivälä, Heikki Simonen, Reino Haikola, Matti Jylhä, Matti Tuomikoski, Juhani Mällinen, Juhani Tertsunen, Kalle Virtanen, Elsa Haapakoski, Anna-Liisa Visuri, Alpo Löytynoja sekä edelleen valtuustotyötä jatkavat Maija-Liisa Kitinoja, Eero Kippola ja Tuula Hintsala.

   Tällä hetkellä kaupunginvaltuustossa on 6 sosialidemokraattia. Heistä Eero Kippola toimii valtuuston toisena varapuheenjohtajana. Parhaimmillaan demarivaltuutettuja on ollut menneinä vuosikymmeninä yhdeksän. Kaupunginhallituksessa on ollut esimerkiksi vuoden 2000 lopussa päättyneellä valtuustokaudella kaksi demaria, joista Raimo Haapakoski toimi hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hän suorittikin mittavan ”hallitusuran” toimiessaan hallituksen jäsenenä parinkymmenen vuoden ajan, josta varsin pitkään juuri hallituksen varapuheenjohtajana.

   Taannoisten vuosien hallitustyöskentelyssä oli pitkään mukana myös Paavo Salanne ja nykyisin varajäsenenä toimiva Maija-Liisa Kitinoja. Tällä hetkellä hallituksen demarijäsenenä on Juhani Löfbacka sekä valtuuston puheenjohtajistoon kuuluvana Eero Kippola.

                                                                                                                                 Seurakunnassakin toimitaan

   Seurakuntavaaleissa on myös kannatuksemme vaihdellut. On saavutettu voittoja, mutta kärsitty myöskin tappioita. Parhaimmillaan saavutimme vuoden 1994 vaaleissa kuusi valtuustopaikkaa, mutta menetimme niistä yhden vuoden 1998 vaaleissa. Vaalitappion seurauksena menetimme myös toisen kirkkoneuvoston jäsenen paikan, mutta säilytimme kylläkin vuoden-94 voitollisten vaalien myötä saamamme valtuuston varapuheenjohtajuuden, jossa tehtävässä toimi nelivuotiskauden Kalle Virtanen ja seuraavan vaalikauden puolestaan Maija-Liisa Kitinoja. Pitkän päivätyön kirkkovaltuutettuna ovat tehneet Aale Niemikorpi, Elsa Haapakoski, Kalle Virtanen ja edelleen valtuustossa ja kirkkoneuvostossa toimiva Maija-Liisa Kitinoja.

   Tällä hetkellä kirkkovaltuustossa on neljä demaria. Äskettäin päättyneissä seurakuntavaaleissa saimme paikkaluvun säilymään edelleen samansuuruisena. Neljästä valtuutetusta on kaksi uusia valtuutettuja.

Kiittäen eteenpäin

   Sosialidemokratian etenemiseen Ylivieskassa ja koko Oulun Eteläisessä on tarvittu todella sitkeää aatteellista työtä ja tekoja. Tästä lämmin kiitos niin edesmenneille kuin nykyisillekin tovereille. Tämän päivän myötävirrassa on meidän tällä hetkellä toiminnassa mukana olevien tovereiden huomattavasti helpompaa toimia, kuin 110 vuotta sitten, jolloin palkkatyöväestön ja vähävaraisten asema oli sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti turvaton.

Ylivieskassa 21.11.2010

Tuomo Vähäkangas

tiedotus- ja opintosihteeri

Lähteet:

Heikki Simonen: Sosialidemokraattinen työväenliike Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa vuosina 1900-1975.

Ylivieskan Sos.dem Työväenyhdistyksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset vuosilta 1966-1999.

Ylivieskan Sosialidemokraattien toimintakertomukset vuosilta 2004-2009.

Avainsanat: